Josban Tuukka Korhonen, Jukkapekka Auroila sekä Lehtiniemen veljekset Eetu ja Juuso pelasivat kesällä Minnesota Growlersin ja Kasper Tähkä Seattle Sockeyesin riveissä. Reissu oli unohtumaton ja taskuun jäi hienoja kokemuksia, uusia ystäviä sekä tietysti tiukkoja pelejä.
Vuonna 2020 Pohjois-Amerikkaan perustettu salibandysarja NAFL on herättänyt kiinnostusta suomalaisissa salibandypiireissä parin viime kesän aikana. NAFL pyrkii tuomaan esiin salibandyä Pohjois-Amerikan uudelle yleisölle. Sarjassa on tällä hetkellä kuusi joukkuetta ja kausi pelataan kesäisin heinä-elokuun aikana, jotta se ei mene päällekkäin muiden salibandysarjojen kanssa. Sarjan joukkueet koostuvat pääpiirteittäin eurooppalaisten salibandysarjojen pelaajista, mutta mukana on myös paikallisia lajin harrastajia.
NAFL:ssä on käytössä mielenkiintoinen ottelukonsepti, jossa pelejä pelataan hieman kuin turnausmuotoisesti muutamassa eri kaupungissa pitkien välimatkojen vuoksi. Sarja aloitettiin kolmen pelin voimin Georgetownista, Dallasista. Sieltä joukkueet siirtyivät Nashvilleen, Tennesseen osavaltioon, jossa pelattiin 4 ottelua. Viimeinen etappi oli Duluth, joka sijaitsee Minnesotan osavaltiossa. Tuolla joukkueilla oli kolme viimeistä runkosarjaottelua sekä mahdolliset pudotuspelit. Kausi pelattiin siis kuuden joukkueen voimin kaksinkertaisena sarjana kolmessa eri kaupungissa. Matkustuskilometrejä pojille tulikin hieman yli 2500 kilometriä, joskin osa siirtymistä taitettiin lentokoneella.
Vahvasti suomalaisedustettu Minnesota Growlers harjasi tiensä sarjan pudotuspeleihin. He voittivat pelaamistaan 10 pelistään 6 ja olivat täten runkosarjassa sijalla 3. Pudotuspelien välierässä seinä tuli kuitenkin vastaan ja Growlers kärsi jatkoaikatappion runkosarjassa toiseksi sijoittunutta Texas 39ersia vastaan. Kaapon edustamalla, sarjaan tällä kaudella ensimmäistä kertaa osallistuvalla, Seattle Sockeyesilla taas peli oli hieman tahmeampaa ja joukkue nappasi peleistään kaksi voittoa, minkä johdosta heidän kautensa loppui runkosarjaan.
Josban pojat pääsivät toimimaan sarjan aikana myös kunniatehtävissä. Jukkapekka Auroila toimi Growlersin ja Kasper Tähkä Sockeyesin kapteenina. Kaapo palkittiin myös NAFL:n parhaaksi puolustajaksi kauden päätteeksi.
Seattle Sockeyesin kapteenina toimineen Kasper Tähkän mietteet reissusta:
”Mieletön ja sanoinkuvaamattoman kiitollinen fiilis matkasta. Onneksi uskalsin lähteä, kun mahdollisuus siunautui Seattlen riveihin. Raakaa oli pelata pelejä kolmella ja välillä vain kahdellakin puolustajalla. Nashvillessä tuli pelattua kolme peliä putkeen kokonaan, eli täydet 60 minuuttia. Hyvää treeniä Jenkeistä sai ja kunto koheni, vaikka syötiinkin muutama ”ameriikan burgeri” kaikilla jöjjöillä ja mausteilla. Ylpeä ja otettu täytyy olla myös tuosta parhaan puolustavan pelaajan palkinnosta, koska turnaus oli täynnä hyviä urheilijayksilöitä. Sain uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja minibussissa tuli istuttua noin 5000 mailin edestä.
Seattle Sockeyesin kapteenina toimiminen oli myös opettavaista, sai yrittää parhaansa olla esikuvana ja suunnannäyttäjänä pienempien sählymaiden pelaajille, joille harrastus on vielä ensiaskeleissa. Ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen visiitti rapakon takana oli onnistunut ja muistijälki Josban pojista ”änärisählyyn” on jätetty. Kiva tulla kotiin!”
Minnesota Growlersia edustanut Tuukka Korhonen avaa ajatuksiaan Amerikan maalla pelattavan NAFL:n tasosta sekä kertoo millainen kokemus reissu oli Josban pelureille:
”Taso sarjassa oli vaihteleva. Sijoille 1-4 tulleet joukkueet olivat todella hyviä ja täällä sai kovempia pelejä kuin Inssi-Divarissa. Vastassa oli Ruotsin pääsarjan vuoden tulokkaita, maalipörssin voittajia, Sveitsin liigan pistepörssin voittaja sekä muutenkin oikein laadukkaita pelaajia neljän kärkimaan pääsarjoista. Kaksi viimeistä joukkuetta taas olivat selvästi heikompia, sanoisin noin Suomisarjan joukkueiden tasoisia, mutta niissäkin joukkueissa oli todella hyvä yksittäisiä pelaajia.
Kokemus on salibandyn kannalta ollut tosi siisti ja puitteet ovat olleet viimesen päälle joka paikassa. On ollut kiva levittää salibandyä ja moni on tullutkin kyselemään, että mitä lajia pelataan, kun ovat nähneet logot meidän paidoissa. Salibandyn ulkopuolella reissu on avartanut paljon käsitystä Yhdysvalloista ja on päässyt näkemään siistejä paikkoja sekä tutustunut uusiin ihmisiin. Englannin kielen taito on myös parantunut huomattavasti, kun sitä on pitänyt puhua se vajaa neljä viikkoa.”
Nyt pojat rantautuvat takaisin Suomen maankamaralle ja pääsevät hyppäämään hyvin remmiin mukaan, kun ensi viikon maanantaina Josban omatoimisjakso päättyy. Heti ensimmäisellä viikolla on kaksi testipäivää ja viikonloppuna puolustuspelaamiseen keskittyvä leiri. Ollaanhan kuulolla tulevina viikkoina, harjoituspelitkin ne ovat kohta jo aivan oven takana…
